Viimeviikkoinen ja itseasiassa vieläkin jatkuva olotila herätteli meikäläisen nyt kuuntelemaan kroppaansa. Siis juuri niin, kun olen aina olettanut tekeväni. Enpä vain tajunnut, että se olisi selkä, joka alkaisi kiukuttelemaan tässä kaiken tohinan keskellä.
Ja koska koulun puitteissa jouduin istumaan tänäänkin useamman tunnin tietokoneen äärellä, kärsimään joudutte nyt te. Minimoin siis ajan kotikoneen äärellä ja vain pikaisesti latailen teille kuvat asusta, joka päällä taisin ensimmäistä kertaa käsittää kesän olevan saapunut.
Istuin nimittäin mustassa bomberissani ratikassa, joka puolestaan odotteli valojen vaihtumista Hämeentiellä. Katsoessani vasemmalle, näin auringossa kylpevän Vallilan ja katsoessani oikealle, näin mustien pilvien reunustaman Hermannin. Lähdin kotoolta auringonpaisteessa, sain niskaani pulskien pisaroiden muodostaman kevätsateen ja nousin Helsingin kattojen ylle nauttimaan hyvästä seurasta ja viinistä auringon jälleen ryömiessä pois pilvien lomasta. Ei huonompi kesän aloitus ollenkaan.
BOMBER* MONKI/ PAITAPUSERO 2NDHAND/ HOUSUT ORSAY/
AURINKOLASIT* CELINE/ REPPU* VANS/ TENNARIT CONVERSE/
*saatu blogin kautta
Ja nyt hillitsen himoani avautua tämän päiväisestä lämmöstä, sisällä vellovasta hyvästä fiiliksestäni ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Sen sijaan kiskaisen nuo samaiset, viikonloppuna jo hieman osumaa saanet tennarit jalkaani ja lähden taplaamaan ruokakauppaa kohti. Sillä päätin myös, että ihmisen on välillä hyvä syödä kotonaan jotain muutakin kuin rusileipää ja banaanipannareita.
