Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että keväässä on jotain maagista voimaa. Kaiken sen katupölyn keskellä huomaan ilahtuvani pienemmistä asioista kuin aikaisemmin. Ja ainoa looginen selitys tuntuu löytyvän vallitsevasta vuodenajasta, sillä muutoin täällä pään sisällä on ajoittain aika kurjaa.
Eilen ilahduin siitä, että saatoin avata ikkunan samalla kun join aamukahvia. Kuuntelin kuinka linnut sirkutti ja haistelin naapurin rouvan tupakin tuoksua sisälle asti. Ilahduin siitä, että saatoin jättää kaulahuivin kotiin ja kääriytyä ainoastaan hieman liian suuren villakangastakkini sisuksiin. Ilahduin siitä, että koulun ruokalassa oli jälleen kerran espanjalaista munakasta lounaaksi(asiaankuuluvan ananassalsan kera tietenkin) ja että töiden jälkeen lähimmän k-marketin tiskistä löytyi vielä yksi tuore kauraleipä.
Ilahduin myös siitä, kuinka leveästi vastapäätä istuva poika hymyili, kun matkustin metrossa sylissäni samainen leipä ja voipaketti.
Viikonloppuna ilahduin siitä, että sain viettää aikaa ystävieni kanssa. Siitä en tiedä, kuinka onneissaan oli Tiiamari, jonka houkuttelin useampaan otteeseen kameran taakse ottamaan asukuvia meikäläisestä.
BOMBERTAKKI + KAULAHUIVI H&M/ NEULEPAITA* INDISKA/ HOUSUT* PIECES/ TOTEBAG ZARA/2NDHAND/ TENNARIT* CONVERSE/
* saatu blogin kautta/tilattu blogin kautta saadulla lahjakortilla
Oikeastaan näytänkin ihan suhteellisen onnelliselta tuolla kaiken katupölyn keskellä. Ehkä tää kaikki onkin taas vaan asenteesta kiinni. Ehkäpä sekin vahvistuu tässä kevätauringon myötä tai ehkäpä mä heitän nyt farkut jalkaani ja lähden ihan itse etsimään sitä.
Palataan, kun pää on taas kasassa tai kun olen löytänyt lisää asioita, joista olen iloinen.
Tai ehkä odotan siihen asti, kun onnistun kirjoittamaan jotain, joka ei kuulosta itkuvirreltä.
