Uskottelen itselleni, ja siinä samalla teille, että joskus on ihan hyvä keskittyä enemmänkin siihen visuaaliseen antiin eikä sanalliseen. Jälkimmäistä ei meinaan synny nyt millään näissä sunnuntaiaivoissani. Onneksi olin sentään eilen ahkera ja räpsin kasan kuvia Hermannin lauantaifiiliksistä. Päivä oli omistettu siivoukselle, kevätauringosta nauttimiselle ja huvittavien ysärihittien tahdissa tanssimiselle siinä ohessa.
Vaikka kuinka uhosin olevani ihan hiljaa, on mun pakko kuitenkin esittää muutama huomio ylläolevista.
Ensinnäkin, luin eilen uusimman Trendin huolellisesti kannesta kanteen peiton alla makoillen. Ja jestas mikä numero. En muista koska olisin viimeksi oivaltanut noin monia asioita lehden parissa, joka kuitenkin pääpainoisesti keskittyy muodin maailmaan. Toisessa kuvassa lainaus, joka kolahti meikäläiseen aika kovasti. Mun pätevyys ja luovuuteni ei ehkä sittenkään kärsi, vaikka viihdyn parhaiten sen harmaan ja pehmoisen collegepaitani sisuksissa.
Toiseksi, löysin mun penaalista lapun, johon oli kirjoitettu ”Pöö!”. Ketä mahtaa olla asialla? Tunnustakkee!
Kolmanneksi tuo päiväkirjaan rustattu lause. Sain sen eilen Tiiamarilta ja oli pakko kirjoittaa se muistiin, jotta en unohtaisi. Muutama viime päivä on ollut tunnepuolella sen verta hankala, että päätin, että asialle on vaan pakko tehdä jotain. Defenssikeinoksi taisin valita jotain kieltämisen, mitätöimisen ja huumorin välimaastosta. Kahtotaan saisko tällä taas jotain järkeä ajatteluunsa.
