FRAGMENTED&DISTRACTED

Stressi pirulainen pukkaisi esiin taas meikäläisen keskittymishäiriöt. Tai en mä tiedä miksi mä niitä kutsuisin. Ydin on se, että hermoilen niin paljon kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä, että ahdistun ja käytän aikani kaikkeen muuhun ei niin olennaiseen. 

Saatoin esimerkiksi avata koneen kolmisen tuntia sitten vain postaillakseni pikaisesti ja istun edelleen saman kirkkaan ruudun ääressä silmät lupsuen. Tosin nyt blogin ulkoasu on viimeinkin uudistettu, minua väsyttää maan perkeleesti ja teksti ei meinaa kulkea millään. 

Mutta ei sen kai tarvitsekaan. Ajatuksenani silloin kolme tuntia sitten olikin vain ladata teille muutama kuva eiliseltä. Päivältä, jolloin minä saavuin Helsinkiin käsi kädessä kevään kanssa. Ihanan pehmeä valo sen jo paljasti. Sekä iloinen mieli, joka muodostui kuivista kaduista ja kornia, mutta kyllä, lintujen laulusta. 

Ajatuksenani taisi myös olla valoittaa hieman seinälle päätyneiden lautasten tarinaa. Tarina kuulosti varmasti päänsisäisissä luonnoksissani jännittävältä, mutta ei se ehkä olekkaan. Sen sijaan jännästi ne istuvat seinälleni, ihan kuin niiden paikka olisi aina ollut siinä. Ja ihan kuin tuo hajanainen kopla olisi joskus tarkoituksella tehty yhteen sopivaksi. 

Nekin muuten päätyivät seinälle sellaisena hetkenä, kun kanavoin energiaani taas ihan vääriin paikkoihin. Nakutin taulukoukut paikoilleen kyseenalaisia vasarankorvikkeita käyttäen ja ihailin tuotoksiani sen sijaan, että olisin antanut luonnoskynän viuhua. Hittolainen. Otan opikseni ehkä huomenna.