THIRD TIME’S THE CHARM

Talsin juuri kolmatta iltaa peräkkäin kotiin Hermanniin hiukset märkinä ja rillit huuruisina. Eilen puolitoistatuntisella joogalla saattoi olla osuutta asiaan, tänään turvauduin taas vaihteeksi vanhaan kunnon kaatosateeseen. 

Istahdin innokkaana koneen ääreen, tarkoituksenani syventyä kerrankin syvemmin Budapestin urbaaneihin maisemiin, unohtaakseni tuon ulkona vallitsevan pimeyden ja synkkyyden. Muistin vasta kuvia selatessani, että kylmää, kosteaa ja pimeää oli sielläkin. Onko ihan väärin toivoa edes yhtä valoisaa päivää vaihteen vuoksi? Ei minusta. 

Mutta niin, oli siellä Budapestissä jotain muutakin. Ainakin instagramiin olin pommittanut useammankin kuvan kahviloista, kaljatuopeista ja jo tutuiksi tulleista kaduista. Lähtisin takaisin vaikka tunnin varoitusajalla. Eiköhän siinä nyt kerkeäisi pakata kimpsunsa ja rynnätä lentokentälle.

Mulla on aivan erityinen taito näyttää hemulilta. Varsinkin päivinä, jolloin olen idioottipäissäni jättänyt yöunet säälittävään kolmeen tuntiin ja nostanut eilisiltaiset kiharat sotkuiselle nutturalle nörttirillieni kaveriksi. Neule on muuten yksi niistä Indiskan ihanuuksista, jonka sain joulukuussa mukaani Polhemilta. 

Jos olette suuntaamassa samoille huudeille, niin suosittelen pyllähtämään jonkun turistipäivän päätteeksi Kirakatin(Kazinczy utca 3) kaiken kirjaville puutuoleille. Tarjolla paikallista bisseä, aina tuoretta guacamolea ja mukavaa palvelua. Tällä kertaa kokki oli niin pahoillaan ruokamme kevyestä viivästyksestä, että kiikutti anteeksipyynnöksi pöytään uunituoreen, jättiläismäisen suklaakeksin. En ollut mitenkään kovinkaan harmeissani alun perinkään, jälkeen päin olin vain entistä tyytyväisempi. 

Nautittiin me siskon kanssa hiukan kulttuuristakin matkan aikana. Hilpaistiin Andrassy ut:n päähän metrolla katsomaan sankareiden aukiota, jota ei olla kummatkaan aikaisemmilla reissuillamme käyty ihailemassa. Eksyttiin samalla retkellä myös ihastelemaan luistinradalla kiitäviä paikallisia(oisin halunnu mukaan, siskon yllytys epäonnistui) ja goottilaisia rakennuksia. Yllänäkyvä oli muistaakseni maatalousmuseo. Meillä on lähes samanlainen Forssassa. 

Saman kadun varrelta löytyi myös sympaattinen ekokahvila, josta sai jumalaisen paksulla vaahdolla kuorrutettua cappucinoa ja tuoreita leivoksia. Miksei Suomessa leivota pasteijoiden väliin tomaattia ja mozzarellaa, kysynpä vaan? Ja miksi me otettiin tuota täydellisen kosteaa mutakakkua vain yksi pala? Muutama askele eteenpäin ja törmättiin tuttuun rakennukseen. Terror Hazaan en varmaan tule astumaan enää ikinä. En pikkuvarpaallanikaan. Suosittelen siellä käymistä kyllä kovasti kaikille, se on visuaalisesti ja emotionaalisesti kokemus vailla vertaansa, mutta mun sydämeni ei ehkä kestä sitä tuskaa enää toiste. 

Pyrin välttelemään parhaani mukaan Vaci utcan eli erityisesti turistien suosiman ostosalueen välitöntä läheisyyttä, mutta nälkä yllätti matkalaiset hieman yllättäen. Cserpes Tejivo, aivan Deak Ferenc ter-nimisen metropysäkin kupeessa tarjosi siskoksille kyllä varsin maistuvan kahvihetken, ei sen puoleen. Mitä nyt tarjoilivat nauraa tirskuivat, kun tytöt pyysivät leikkaamaan viattomalla pikku possulla täytetyn jättimäisen ciabatan puoliksi. Ja kyllä, satunnainen lihansyöjä tunsi jälleen iskun omassatunnossaan, en kaipaa lisämoralisointia. 

Tehtiin pakollinen koukkaus Szimplassakin, vaikka maanantai ei ehkä ollut se paras päivä mennä fiilistelemään paikan tunnelmaa. Niin ja koukkaus, koukkaus tarkoittaa minun kielelläni muutaman tunnin jumittautumista upottaville sohville, vesipiipun polttelua ja perinpohjaista maailman parantamista. 

Ei postausta Budapestistä ilman mainintaa maailman rapsakimmista falafeleista ja kermaisimmasta hummuksesta. Kyllä, jälleen kerran suosittelen, ei vaadin, että jos joskus saatte tilaisuuden käpötellä pestin mielenkiintoisilla kujilla, ottakaa suunnaksenne Hummusbar Budapest. Paikka tarjoilee suussa sulavaa ruokaa useammassakin lokaatiossa ympäri kaupunkia, suosittelen tsekkaamaan osoitteet ystävämme Googlen avulla. 

Vaikka matkasta on vasta muutamia viikkoja, saatettiin silti viettää tyttöjen kanssa viikonloppuna useampi tunti lentoja ja hotelleja kytäten, mutta ei onnistuttu nappaamaan ainakaan vielä mitään tyydyttävää diiliä kevättä ilahduttamaan. Siispä siirryn nyt bloggerista samoihin puuhiin, sen verta paljon nosti matkakuume taas päätänsä.