Ajattelin nyt todeta ne kolme kliseistä sanaa, joita kaikki jaksavat aina jankuttaa, kun oma arki alkaa ahdistaa tai kaatua jollain tapaa niskaan, ja siihen tarvitaan pikaista helpotusta: rentouttava irtiotto arjesta. Sen ei tarvitse olla kolmen kuukauden mittainen Intian reissu, jossa keskitytään pohdiskelemaan omaa olemassa oloaan tai mitään mikä vaatii useamman tunnin lentokoneessa istumista. Toki sellainenkin kelpaisi oikein mainiosti, mutta tällä kertaa riitti vähempikin.
Kiitos siis
Visit Swedenille reissusta, joka rauhoitti oman kaukokaipuuni ainakin hetkeksi ja teki syksyyn ahdistuneesta naisesta ehkä hippaisen positiivisemman. Sitä se teettää, kun pääsee nukkumaan hotellihuoneen pehmoiseen jättisänkyyn ja pulahtamaan pitkästä aikaa vaahtokylpyyn, pääsee todistamaan Jay-Z:n tajunnanräjäyttävän keikan, syömään herkullista ruokaa, jota ei tarvitse itse valmistaa ja juoksee kaupungilla tukka putkella paikasta toiseen. Tai ehkäpä kiitän seuralaisiani(
Saaraa,
Saraa,
Mimmiä ja
Jenniä), joiden seurassa aika kului kuin siivillä.
 |
| Torstaina laivalla kuvaaminen ei jostain syystä vielä kiinnostanut. Kameralleni tallentui oman rentoiluasun lisäksi lähinnä muutamia kuvia hupsuista matkaseuralaisistani. Vai mitä mieltä ootte noista kahesta kesselistä? Vietettiin ilta syöden napamme täyteen buffetissa, pälpättäen hytin sängyllä köllötellen ja loppuillasta jopa kevyesti pomppien Antti Tuiskun keikalla. |
 |
| Perjantaina maihin saavuttuamme heitettiin kimpsut hotellille ja lähdettiin kohti MOOD Stockholm-kauppakeskusta, jossa tavattiin Karin Lagerqvist. Karin kertoi meille hiukan kauppakeskuksen konseptista ja teki meille pienen kierroksenkin. Meikä oli oikein vakuuttunut uudenlaisesta kauppakeskuksesta, joka tarjosi kaikkea erilaisista lounaspaikoista tyylikkäisiin liikkeisiin, kokoustiloihin ja (minun ymmärtääkseni) ilmaiseen personalshopperiinkin. |
 |
| MOOD halusi tarjota meille myös lounaan, joten pyllähdettiin kauppakeskuksessa sijaitsevaan EAT- European Asian Taste nimiseen ravintolaan. Menu oli valkattu meidän puolesta ja myönnettäköön, huijasin lihatonta ja popsin kohteliaasti eteen kannetut ruuat. Herkkuja oli aina ankasta sienimykyihin ja jokaiselle oli vielä oma voimakkaasti maustettu kastikkeensakin. Vedettiin massut niin täyteen, että oltiin jopa aika järkyttyneitä, kun tarjoilija sanoi, että nämä olivatkin vasta alkuruuat ja että pääruoka on vasta tulossa. Mutta se olikin sitten niin hyvää, että koko ”järkyttävä ähky”-homma taisi unohtua. |
 |
| Vatsakummut tanassa jalkauduttiin sitten jälleen Tukholman kaduille. Kamerat tyttöjen kaulassa kielinee juuri päättyneestä asukuvaus-sessiosta, mutta käytiin me hiukan shoppailemassakin, todistettiin Saaran upea lankutus sekä lähdettiin käpyttelemään hotellia kohti pienen lepotauon toivossa. |
 |
| Hotelliksi meille oli varattu tyylikäs Clarion Sign, jonka huoneista tämä useimmiten hostelleissa yöpyvä reppureissaaja oli aikasmoisen vakuuttunut. En ollut varma olinko enemmän innoissani kylpyammeesta, valtavasta sängystä johon olisi mahtunut varmaan kuusi ihmistä vai hissistä, jossa pauhasi Abba yötä päivää. Näkymätkin oli aika huikeat, meikä kun piti majaa tuolla ylimmässä kerroksessa. Hotelli oli jopa niin kiva tai neidit niin väsyneitä, että meinattiin hiukan myöhästyä illan konsertista ja sitä edeltäneestä ohjelmasta, kun kaikki taisivat levyttää valkoisissa lakanoissa aika huolella. Paitti tietty minä, joka sukelsin välittömästi kuplakylpyyn ja tulin hehkuttelemaan teille uusia takkejani. |
 |
| Koska illan keikalla ei saanut kuvailla, kuvat pompahtavat loogisesti seuraavaan aamuun ja hotellin jättiläismäiseen ja superherkulliseen aamiaiseen. Itse ainakin arvostan jos aamiaspöydästä löytyy tuoreita hedelmiä, luomutuotteita, ituja, kuivattuja taateleita, maapähkinävoita ja kaikkea muuta, mitä ihminen nyt saattaa aamuisin himoita. Yhteisen aamupalan jälkeen meillä oli vapaasti aikaa tutustua Tukholmaan ennen iltapäivällä laivaan hyppäämistä. Maltettiin hajaantua toisistamme ja itse lähdin kaupungille Saran kanssa. Tehtiin killereitä löytöjä(meikä alemyynneistä ofc), hörpittiin kahvit lämpimässä syysilmassa ja bongailtiin tyylikkäitä leidejä yhtä Saran duunijuttua varten. |
 |
| Viimeinen kameraan tallentunut kuva on aina yhtä iloisena virnistelevä Sara. Tämän jälkeen kamera pysyi visusti repun uumenissa kun hipsittiin eka hotellille, siitä satamaan ja sisälle laivaan. Se taisi pysyä paikallaan itseasiassa kotiin asti. Tässä välissä olin tosin kerennyt vetämään napaani laivan a la carte pöperöt, viettänyt aikaa tyttöjen kanssa laivan hytissä hihitellen, juoruillen ja toistemme ostoksia ihaillen sekä raahautunut huonosti nukutun yön jälkeen aamupalallekkin. |
Olipas niitä kuvia sittenkin tallentunut yllättävän paljon kameran muistille, enää olisi käsiteltävän asukuvat, joilla ei pakosti ole hirveästi tarjottavaa, sillä olin pakannut mukaani vaatteita aikas rajoittuneesti. Mutta eiköhän nekin tule julkaistua, ihan vaan siksi että ne on kerran otettukkin.
Pakko vielä sanoa, että ainoa josta en saanut otettua kuvia(ja joka näin jälkeen päin harmittaa)oli juurikin se perjantai-iltamme kohokohta, jonne ei tietenkään saanut viedä mukanaan järjestelmäkameraa. Puhun siis tietenkin vierailustamme
Globe Arenalle, jossa pääsimme sekä kilauttelemaan skumppalasejamme Tukholman kattojen yläpuolelle
SkyView-pallon kyydissä että näkemään sen jo aikaisemminkin mainitsemani Jay-Z:n konsertin. Pakko silti sanoa, että aivan killeri reissu kaiken lisäksi myös kuvausinspiraation herättelemiseen. Jospas tää täällä vähän skarppaisi taas.
