I CAN ALMOST SEE THE LIGHT

Anteeksi naiset hiljaisuudesta. Tuntuu tyhmältä pyydellä anteeksi ja selitellä, mutta välillä tuntuu, että on pakko. Viime viikon flunssailu ja sohvalla koomailulla oli meinaan mitä ärsyttävimpiä seurauksia. Sen lisäksi, että ylhäinen yksinäisyys meinasi saada pääkopan pimahtamaan, onnistui viikon jatkunut pötköttely tehdä hallaa myös kropalle. Nyt mun melkein flunssaton kroppani meinaan kärsii ristiselkää piinaavasta selkäsärystä. Voin kertoa, ettei tietokoneen äärellä istuskelu ole ihan lempipuuhaa tällä hetkellä. Ja on se mielikin maassa edelleen. Tekisi mieli mennä helpoimman kautta ja kutsua tätä syysapatiaksi, mutta tuntuu, että se on nykyisin niin trendikästä ettei ole edes uskottavaa. 

Ja jotten kuulosta siltä, että olen jälleen vajonnut johonkin ylitsepääsemättömään suon silmäkkeeseen niin kuin viime talvena pääsi käymään, ajattelin keskittyä niihin positiivisiin asioihin. 

Viime viikolla valoa päiviin toi ehdottomasti ystävien tapaaminen. Perjantaina ponnistin itseni meinaan peiton alta ja lähdin kaupungille pyörimään Mimmin ja Ninan kanssa. Puhuminen muidenkin kuin itseni kanssa auttaa aina kummasti. Ja tulipas Laurakin Raumalta piristämään viikonloppuani. Tai oikeastaan auttamaan isosiskoaan muutossa, mutta mää mietin mieluummin, että se tuli mun vuokseni. 

DSC05068DSC05063DSC05076

NEULEPAITA MANGO/ HOUSUT H&M/ BIKERTAKKI SEPPÄLÄ/

 LAUKKU PROMOD/ BOOTSIT KOOKENKÄ*/ 

*saatu blogin kautta

Tänään iloitsin aamulla ruisleivän päälle muussatusta, täydellisen kypsästä avokadosta, koulukavereistani, jotka näin ensimmäistä kertaa yli viikkoon, spontaaneista päiväunista koulupäivän jälkeen sekä pitkästä puhelusta kummitätini kanssa, joka pikku porusta huolimatta oli kovin puhdistava. Saatoin vilauttaa pienen hymyn myös kouluruokalan surkeille falafeleille, kotikadun peittäville keltaisille vaahteranlehdille ja noille yllä oleville asukuville. Kuvauspaikan piti olla niin kaunis, mutta meikäläinen puolestaan ei oikein tuon flunssanaamansa kanssa vielä perjantainakaan edustanut. Onneksi uudet bootsit sentään näyttivät hyviltä. Sain ne mukaani muutama viikko sitten KooKengän tilaisuudesta ja ne ovat olleet jalassani melkein päivittäin siitä lähtien. Siltä alkavat jo näyttämäänkin.