THE MOMENT WHEN THE SUN GOES DOWN

Joskus saa kunnon naurut, kun katselee läpi sitä kuvakimaraa, mikä on tallentunut kameralle jonkun muun toimesta. Tällä kertaa mua kuvaili blogimaailmaan uudelleen pamahtanut Emmi, jonka kanssa olin hiippailemassa keskiviikkoillan ratoksi tsekkailemaan KooKengän syysmallistoa. Mutta siihen kuvasaldoon tosiaan. En ole ihan varma miksi, mutta noin kolmasosa kaikista minusta otetuista asukuvista on aina maustettu mitä kummallisimmilla ilmeillä. Joko tönötän suu auki näyttäen kultakalalta(muistikin on samaa luokkaa, u know, kerran kalamaljan ympäri ja hups, jo unohtui), silmät kiinni taikka ihmeellinen ”tuolla on maailman isoin kasvishamppari/falafelpita”-virne naamallani. 

Ja koska koitan pitää yllä jotakuinkin normaalia imagoa edes täällä blogin puolella, heitän aina aika surutta tuollaiset kummajaiset roskakorin pohjille. Toisaalta tekisi mieli julkaista niistä muiden bloggaajien tapaan joku ”emmää aina hyvältä näytä”-postaus, mutta kyllä te sen hei tiedätte kai ilman niitäkin. Siispä nyt niitä onnistuneimpia, joissa oon koittanu mitä ilmeisimmin vähän tsemppailla. 

DSC04971

DSC05017

DSC05000DSC04974

TAKKI ZARA/ TEKONAHKABYYSAT JA RUUTUPAITA H&M/ LAUKKU ZARA/2NDHAND/ PIPI CUBUS/ NAHKABOOTSIT VAGABOND/2NDHAND/ KELLO ESPRIT/ 

Pukeutuminen on muuten saanut ihan uusia ulottuvuuksia tuon violettina viihtyvän tukkani myötä. Lapsellista mutta kyllä, valitsen välillä vaatteitani sen mukaan. Tässä asussa yhdistelin värimaailman lisäksi liukuväriä, skarppia ja renttua ja erilaisia materiaaleja. Tai oikeastaan, myönnettäköön, mä ymmärsin tän huikean yhdistelyni siinä vaiheessa kun katselin itseäni peilistä valmis vaatekerta päälläni. Hieno mieli, kun tällei tiedostamatta ymppäilee hauskoja juttuja toisiinsa. 

Tänään puolestaan ajattelin heittää päälleni pitkästä aikaa mekon. Forssa vei taas voiton ja meitsi tuli viettelemään mitä luultavammin aivan huippua viikonloppua lempparityttöjeni kanssa. Laters, jos mää maltan koneen ääreen tässä lähipäivinä istahtaa!