CAN’T SLEEP

Mun naapurit mahtaa rakastaa mua. Koomailen ensin kokonaisen päivän sohvalla ilkeän päänsäryn kanssa, joka kylläkin talttui pikkaisen sen jälkeen, kun keittelin oikein vahvat sumpit luomukahvista uuden karhealla keittimelläni. Pakko muuten mainita, että hykertelin ilosta, kun eilen kahvipöytäni ääressä istunut, luomutuotannosta hiukan erilailla ajatteleva miehenpuolikas kehuskeli kahviani. ”Se on luomua”, tirskuin nenä niin syvällä kupissani, ettei omahyväistä hymyäni pakosti edes nähnyt. Mutta niin, takaisin naapureihini. Sain, tai kehoni sai, ilmiömäisen virtapiikin tuossa kello yhdentoista jälkeen ja kiusasin naapureitani mm. pyöräyttelemällä smoothien yllättävän kovaäänisellä blenderilläni, föönaamalla jälleen violettia sävyä pintaansa saaneita kutrejani sinnikkäästi aivan kuiviksi asti ja imuroimalla pikkuisen asuntoni radion pauhatessa taustalla. Onneksi tajusin vilkaista kelloa, ennen kuin aloitin taustamusiikin tahdissa laulamisen ja klipsautin mölyt äkkiä pienemmälle. 

DSC02214DSC00833

DSC04598DSC01422DSC01940

Koitin etsiä jtn ennenjulkaisemattomia kuvia pärstästäni ja tein mahtavan löydöksen: poseeraamisposkeni!

Kerrostaloasumisen huono puoli on juurikin se, että välillä täytyy olla hiljaa. Siispä energianpurkamista hiukan rauhallisemmalla tavalla, naputtelemalla ajatusten virtaa blogin puolelle. Oikeastaanhan mun pitäisi olla jo visusti tuplapeittojeni alla ottamassa unta kaaliin. Mutta kun nukkuminen on taas ollut lähiaikoina niin pirun vaikeaa. Ideoita unettomuuden kanssa painimiseen otetaan vastaan. Tänään mä ajattelin turvautua vanhaan, todella tehottomaksi todettuun, keinoon ja pakotan vain itseni tuonne sänkyyn päin. Saas nähdä sitten moneltako sitä vihdoin malttaisi nukahtaa. Hyviä unia teille muillekkin, joiden päivä on jatkunut ehkä tänne hiukan turhan pitkälle.