TEURASTAMO 22/8

Enpäs muista koska viimeksi olisi käynyt niin, että kameran muistilla on niin paljon postailtavaa, ettei oikein tiedä mistä sitä alottaisi. Tuntuu melkein kuin tuo työn täyttämä kesä alkaisi vihdoin taittua sellaiseksi, jota kai jossain piireissä kutsutaan normaaliksi elämäksi. Nytkin tekisi kyllä mieleni pinkoa jossain kaupungilla, mutta koska ensi viikollakin tuntuu olevan kalenteri täynnä niin paljon kaikkea mielenkiintoista, on varmaan parempi aloittaa asioiden purkaminen nyt, kun se tuntuu vielä mahdolliselta. 

Siispä ajattelin lähteä liikkelle torstaista, kun voitin tietynlaisen pelkoni ja lähdin kiertelemään Taiteiden yöhän ihan yksinäni. Oli suhteellisen hassua kun ei pystynyt jakamaan kaikkea näkemäänsä kenenkään kanssa ja olen aika varma, että myös muista oli hassua kun meikä yksinään seisoskeli lasipalatsin nurkilla katselemassa livemusiikkia. Tätä tää sinkkutytön arki nyt kuitenkin tuntuu uudessa kaupungissa olevan. 

Mutta kyllä mä yksinänikin nautin suunnattomasti Taiteiden yön lämpimästä syysillasta. Pyrähdin koulun jälkeen pikaisesti kotona ja kipittelin suorinta tietä Teurastomon iltakarnivaaleihin, jossa muistin hiukan tallentaa kameraankin tuota iloisena pulppuavaa tunnelmaa. Inhoan suunnattomasti kuvata, kun taivas on valkoisenaan pilvistä, mutta en tohtinut siltikään jättää näitä julkaisematta. Saavat ainakin minut niin hyvälle tuulelle. 

DSC04264DSC04280

DSC04289

DSC04279

DSC04267

DSC04286

DSC04298

Kojut myivät kaikenlaista aina kasvishodareista kravateihin ja olipas siellä mukana muutama ennustajakin. Ihmiset olivat ihanan rentoutuneita ja taustalla pauhasi kivan eksoottinen musiikki. Oikein kelpo tapahtuma, johon olisi mieluusti jäänyt istuskelemaan pidemmäksikin aikaa. Kalja vaan käteen ja riippukeinuun makoilemaan! 

Mutta ei kerenny. Piti lähteä kohti keskustaa ja muita tapahtumia. Kerkesin illan aikana myös mm. yllättämään itseni ja seuraamaan yllättävän monta minuuttia Don Giovannia(olin katsomassa varmaan neljä tuntisen esityksen varmaankin neljä vuotta sitten ja sain ehkä hiukan traumoja) sekä pyörimään häkeltyneenä taidemuseon upeassa näyttelyssä. Kovin mukavaa siis kaiken kaikkiaan, ehkä meen toistekkin yksinäni, vaikka se aluksi niin hupsulta tuntuikin.