MOMENT AFTER SUNSET

Olisin halunnut jäädä Hermanniin. Se kun alkoi tuntumaan jo kodilta, kun sinne raahasi uuden valtavan kokoisen sohvansa ja asetteli sievästi ikkunalaudalle muutaman kirjan. Siitäkin huolimatta, että sain jo pienen epätoivoisen hermoromahduksen, kun sohvan pakettiin oli livahtanut väärät tyynyt selkänojaa varten. Ihan niin mamma mäkään en sisustusmakuni kanssa ole, että tahtoisin sohvanpäällysiini ruusukuviota. Onneksi olen kuitenkin kerryttänyt ikääni nähden suhteettoman laajan kokoelman koristetyynyjä. Niihinkin oli ihan hyvä nojailla, samalla kun hörppi omenateetä ja mussutti iltapalaa ahkerien muuttoapulaisten kanssa. 

DSC03874

DSC03884

DSC03885

Tänään mä puolestaan kävin ostelemassa pikkuisen lisää sisustusjuttuja kotia varten ja vastaanotin netistä käytettynä bongatun sivupöydän, jonka ihan itse pikku kätösin raahasin hiki hatussa toiseen kerrokseen. Ripustin ainokaisen vaatekaappini tangot täyteen mekkoja ja mietiskelin, että täähän on muuten oikeastaan kohta mun kotini. Vähintään siinä vaiheessa, kun oveen ilmestyy oma sukunimi ja viimeisetkin pahvilaatikot on kannettu sisälle. Aika hurjaa.