Olenko ainoa, joka miettii välillä antamaansa ensivaikutelmaa ihan liikaa? Muistan menneeni ensimmäistä kertaa ikinä johonkin blogitapahtumaan muiden bloggaajien keskelle ja hikoilin kuin pieni possu miettiessäni, että mitä hemmettiä mää oikein puen. Muistan vielä senkin, että menin idioottina pukemaan päälleni ihan liikaa, joten hikoilin toistamiseen kuin pieni possu, kun seisoskelin showroomeilla yleisten spottilamppujen alla.
Viime vuonna aloittaessani uuden koulun, päätin, että yritän kerrankin antaa itsestäni hiukan neutraalimman kuvan ja välttyä siltä ”porukan naurattajan”-maineelta. Kuukautta myöhemmin eräs koulutoverini totesi kaikella rakkaudella pitäneensä minua aluksi söpönä pikku likkana, mutta olinkin todellisuudessa ”aika vittumainen ämmä”. Samoilla linjoilla muistan Mimminkin joskus olleen.
Tänä vuonna mä en päättänyt mitään. Aattelin mennä paikalle omana itsenäni ja katsoa mitäpä ne mun tulevat luokkalaiset musta tuumivat. Alun kankeuden jälkeen vietettiin eilen huippua päivää Kaisaniemen puistossa ja hilluttiin Kallion kuppiloissa vielä kymmenen tuntia myöhemminkin. Kaikesta päätellen siis hyvin menee ja stressaan edelleenkin turhista asioista. Mutta niin, takaisin siihen ensimmäiseen päivään tai tarkemmin ottaen sen päivän vaatteisiin. Päätin asunkin kanssa mennä rennolla linjalla ja heitin aamutuimaan niskaani sitä perus Pauliinaa. Nahkahousua ja harmaata t-paitaa.
NAHKAPÖKSYT, LAUKKU, KUKKABOMBER + SANDAALIT H&M/ T-PAITA GINA TRICOT/ KELLO ESPRIT MEN/
Koska elämän viisauksia tulee nyt kuin pyytämättä, niin pakko vielä kertoa muutama sellainen ihan itselleni. Ensinnäkin rakas neiti Levokoski, suosittelen ottamaan asukuvat ennen kuoluun lähtemistä, eikä jälkeen. Iltapäivällä mitä luultavammin tukkasi on jo lässähtänyt ja jalat turvottaa helteen ja kävelyn pettämättömästä yhdistelmästä. Toiseksi kehottaisin miettimään kenkävalintojasi muutenkin hiukan kauemmin. En edes jaksa kertoa, miksi ei ole kannattavaa survaista jalkaan käyttämättömiä ja hiukan kankean oloisia nahkasandaalejasi sinä päivänä, kun joudut kirmaamaan uudessa koulussasi ylös alas rappusia koko päivän. Toki mistäs sinä olisit sen voinut tietää, että ensimmäiseen koulupäivään yleensä sisällytetään sellaisetkin omituisuudet kuin tutustumiskierros äärettömän sokkeloiseen koulurakennukseen. No et mistään.