Mä yritin kuvata teille videon, koska en saa jaettua mun fiilistäni nyt mitenkään sanalliseen muotoon. Mutta koska sen katseleminen olis ollut varmaan ihan yhtä kiusallista meille kaikilla, ajattelin koittaa vielä kerran. Perusajatus on se, että mä olen tällä hetkellä ihan uskomattoman hämilläni/onnellinen/pelokas/innoissani. Eikä mikään ihme. Se on meinaan aika perkeleen utopistinen fiilis, kun joku mistä sä olet haaveillut kolme vuotta, onkin yhtäkkiä mahdollista.
Sillä mä pääsin kouluun! Mä piru vie pääsin sisälle siihen kouluun, jonne pääsystä oon salaa, mutta hyvinkin kovaäänisesti haikaillut jo kolmen vuoden ajan. Uskomattominta oli se, että mä olin jo vähän niinku hyväksyny, ettei se paikka irtoa vieläkään. Mä en edes ajatellut, että löytäisin oman nimeni sieltä valittujen listasta. Enkä mä todellakaan ollut ajatellut, että mä sen tiedon jälkeen vapisen ku haavan lehti melkein kolmen tunnin ajan.
Kävin tarkistaan listan varmaan kymmenen kertaa netistä eilisen aikana. Enkä uskaltanut uskoa sen paikkaansa pitävyyttä ennen kuin tänä aamuna, kun sain kirjekuoren Metropoliasta. Mä ihan oikeeasti tein sen. Ja uskokaa tai älkää, vielä täysin pistein. Mä jumalauta sain täydet pisteet niistä pääsykokeista! 95 oli alin pistemäärä millä pääsi sisään, ja meikäläinen oli saanut täydet sata. Oon ihan uskomattoman ylpee itestäni.
Mut oon vielä ihan sekasin tän asian kanssa. En osaa elää pienenkään epävarmuuden kanssa, joten epätietoisuus tulevasta kodista sun muusta ylimääräisestä on todella hämmentävää. Siispä mä koitan setviä päätäni nyt vielä hiukan, ja kerron teille lisää sitten, kun tiedän itsekin hiukan jotain. Tai no kyllä mä jotain tiiän. Meinaan sen, että oon ihan uskomattoman onnellinen.
