MY LITTLE DARLINGS

Niin huvittavalta kun se saattaakin kuulostaa, mun on pakko myöntää eräs asia. Meinaan se, että välillä mua masentaa todella paljon….mun vaatteiden puolesta. Niitä on meinaan paljon. Ne on sullottuina vaatehuoneeseen, sieviin valkoisiin henkareihin, joita nököttää monta kymmentä kappaletta kahdessa rivissä, pitkillä tangoilla. Jotkut on viikattuina koreissa, jotkut hyllyillä. Sieltä täältä pilkistelee kerran käytettyjä ballerinoja, alemyynneistä löydetty hauska pikkulaukku ja katonrajasta ainakin tusina talvisäilössä olevia takkeja.

Mutta ei mua harmita se niiden paljous, vaan se, ettei niitä käytä ketään. Sillä vaikka mun rakkauteni muotia ja sen erilaisia olomuotoja kohtaan onkin valtaisaa, olen toisinaan aikamoinen turvapukeutuja. Tilanne kärjistyy naurettavaksi niinä viikkoina, kun työtunteja on siunaantunut turhankin runsaasti. Pitkän rupeaman päätteeksi kiirehdin kotiin suihkuun, huuhtomaan kuluneen päivän pois mielestäni ja valitettavan usein heitän päälleni sen saman trikoomekon, jota olen käyttänyt kolme kertaa aikaisemminkin sillä viikolla. Eikä siinä mitään, en sano etteikö saisi pukeutua samaan trikoomekkoon vaikka jokaikinen päivä, mutta kun vaihtoehtoja olisi siellä kaapissa vaikka muille jakaa.

DSC03405DSC03422

DSC03399

DSC03425


MAKSIMEKKO MONKI/ LAUKKU JA SANDAALIT H&M/ 

AURINKOLASIT GINA TRICOT/ 

Vapaapäivinä mä sentään välillä tsemppailen. Kuten viime tiistaina, kun kieltäydyin kuuntelemasta pelkkää ”siellä on kuuma, mulla on hiki”-ajatusta päässäni ja kaivoin vaatehuoneesta jotain, jota en ollut vielä kovin montaa kertaa käyttänyt. Monkin maksimekko on löytö tältä keväältä ja rakastan sen villiä printtiä niin paljon, etten edes viitsi pilata sitä yliasustamalla. Siispä mukaan ainoastaan tämän kesän lempilaukku, suurilla tasseleilla koristeltu nyssykkä ja vuosi sitten alennusmyynneistä hamstratut hopeasandaalit, joiden käyttökerrat voi myöskin laskean yhden käden sormilla.

Sitten pitäisi päättää mitä noille kaikille ihanille tekee, kun muutto koittaa joskus tässä kahden kuukauden sisällä. Myynkö mä niistä osan, vai annako sittenkin mahdollisuuden? Se on meinaan ihan saletti, että työpaitaan ei tarvitse elokuun lopussa koskea enää pitkään aikaan. Siis ainakaan tuohon tummansiniseen Snickersin pikeepaitaan, jota olen käyttänyt jo ikuisuuden ;-)