Olen jotenkin kaiken kiireen keskellä unohtanut kuinka kivaa yllättävien löytöjen tekeminen voi olla. Vaatteet tulee tilattua tällä hetkellä joko netin ihmeellisestä maailmasta tai täsmäiskujen avulla satunnaisilta retkiltä Helsinkiin tai muihin kaupunkeihin, joiden vaatetarjonta on Forssaa huomattavasti laajempi. Mutta jotenkin kateissa on ollut se kutkuttava tunne kun löytää jotain huippua, hypistelee kangasta innoissaan ja raahaa sovituskoppiin silmät kiiluen jotain, joka tuntuu ehdottoman välttämättömältä.
Mutta tällä viikolla raahauduin pitkästä aikaa kirpputorille. Alunperin menin metsästämään materiaalia tuunaustunneille, mutta raahasinkin kotiin useamman mekon ja paitapuseron, joiden löytämisestä olin juurikin lapsellisen innoissani. Alla näkyisi yksi löydöistäni. Se on mukavan iso, vilpoinen ja täydellisen laivastonsininen. Ja ommeltu Suomessa varmaankin ennen syntymääni.
MEKKO+LAUKKU 2NDHAND/ BALLERIINAT+VYÖ+RANNEKORU H&M/ RANNEKORU TUPSUILLA BIK BOK/ AURINKOLASIT GINA TRICOT/ KAULAHUIVI PRIMARK/
Asukuvien määrä on nyt hiukan vähäinen, mutta pakko kertoa, että sen takaa löytyy hyvä tarina. Meinaan ehkä oudoin ja hämmentävin kuvaushetki vähään aikaan. Tai ihan hirveen usein en ole joutunut tilanteeseen, jossa kuvausta seuraa ensin muutama räkänokka ja sen jälkeen heidän vanhempansa. Pikku viikarit olivat käyneet sanomassa, että heidän piharakennuksensa takana on kaksi setää(!!) kameran kanssa. Oli varmaan tullut isällä vähän kiire tsekkaamaan että mitä pedofiileja sitä nurkissa oikein pyörii. Koita siinä nyt sit selittää että ”mää vaan oon täällä mun siskon takapihalla ja me ihan vaan mua tässä kuvataan”…
