Viimeinen rutistus Budapestin reissun instagram kuvia tulisi nyt. Olin loppuaikana suhteellisen laiskalla tuulella(onneksi?) puhelimeni kanssa, joten viimeiseltä kahdelta päivältä olisi tarjolla vain ja ainoastaan kolme kollaasillista kuvia. Käännän näiden vähäistenkin kanssa kyllä hiukan veistä haavassa, koska mulla on ollut ihan hirveä kaukokaipuu lähiaikoina. Viime viikolla taisin nähdä hmmmn, kolmena yönä unta siitä, että olen matkustelemassa/asumassa/hengailemassa jossain, jossa olen jo käynyt. Kävin yöllisillä reissuilla mm. Lauran kanssa Prahassa sekä jonkun maailman komeimman miehen kanssa juurikin Budapestissä. Toivottavasti en siis aiheuta näiden kuvien katselulla itselleni mitä ihmeellisempiä unia täksi yöksi.
DAY 4
Neljäntenä päivänä tehtiin jotain, jota oltiin salaa odetettu kuin kuuta nousevaa koko matkan ajan: mentiin eläintarhaan. Napattiin kotikulmilta keltainen metrolinja ja hurauteltiin ikuiselta tuntuvan matkan ajan aivan Budapest Zoo:n porttien tuntumille. Ja oltiin ihan kuin pikkulapsia karkki kaupassa. Olen aika varma, että kuulin useampiakin riemun kiljahduksia kun tassuteltiin ympäriinsä Converset paukkuen. Sen lisäksi että eläintarha oli ihan mielettömän kaunis on pakko mainita myös se, etten ahdistunut siellä kovinkaan pahasti. Ehkä en ole nähnyt sitä pahoina päivinä, mutta mielestäni siellä oli kovin rauhallinen ja seesteinen tunnelma, vaikkakin eläintarha sijaitsi keskellä kaupunkia. En myöskään nähnyt yhtäkään apaattisesti kehää kiertävää tai nurkassa pelokkaana kyhnöttävää eläintä. Oikein mieluisa kokemus siis!
Eläintarhan jälkeen palattiin takaisin kotikulmille ja mentiin mahat mouruten syömään. Yhtä chililla terästettyä pasta-annosta myöhemmin olin valmis palaamaan asunnollemme ja tekemään sen jokaisen loman ikävimmän velvoitteen. Pakkasin laukkuni. Illalla lähdettiin hyvän matkan kunniaksi vielä istumaan iltaa kaljatuoppien ja suussa sulavien gulassikeittojen äärelle.
DAY 5
Lähtöpäivänä meillä oli aikaa vielä vaikka muille jakaa. Tyhjennettiin jääkaapin sisältö masuihimme(vannon, että tahdoin itkeä, kun tajusin etten saa enää seuraavana päivänä aamupalaksi hummusta), laitettiin itsemme kuntoon ja luovutettiin asuntomme avain jo kymmeneltä aamulla. Oltiin jätetty viimeiselle päivälle ehkä koko matkan henkisesti raskain osuus eli vierailu House of Terror:ssa. Rakennus oli muunnettu niin täydellisen ahdistavaksi ja vaikuttavaksi, että en puhunut varmaan viiteentoista minuuttiin, kun lopulta poistuin sieltä. En osaa sanoa kuin sen, että se tarvitsee itse kokea, jotta sen aiheuttaman pahan olon voi ymmärtää.
Koska mieli oli aika musta museon jäljiltä, päätettiin tehdä jotain hiukan kepeämpää. Siispä isku kosmetiikkaosastolle, jonka tuhoisan lopputuloksen te näittekin jo silloin heti reissun jäljiltä. Lounaalla käytiin jälleen Budapest Hummus Bar:ssa, ihan vain siksi, että mun oli pakko päästä vielä kertaalleen mussuttelemaan noita taivaallisia falafel-pyöryköitä. Iltapäivästä me lähinnä kulutettiin aikaa, hörpittiin kahvia terassilla ja koitettiin nauttia vielä viimeisistä hetkistämme ennen kuin pyyhällettiin taksilla lentokentälle.
Alkaako matkahehkutus jo kyllästyttää, vai jaksatteko katsella vielä muutaman postauksen verran kuvia(ihan oikealla kameralla otettuja)?
Ps. Vissiin aika mennä tekemään iltapalaa, musta meinaan tuntuu, että puhuin koko postauksen pelkästään siitä, mitä kaikkea hyvää mä tuolla söin. Hups!
