Kyllähän te sen jo tiesittekin, mutta tässä taas kerran todistusaineistoa siitä, mitä meikäläinen puuhailee noin puolet lomastaan. Meinaan bongailen joka kadunkulmasta ja porttikongista kaikki mielenkiintoisimmat tarrat, tägit ja mainokset. Voin kertoa, että on muuten tehokas tapa saada paikallisilta kummaksuvia katseita, kun seisoo innoissaan ihailemassa rapistuneita seiniä ja niiden iloisia kuorrutteita. Mutta ne on niin kauniita, että kieltäydyn häpeilemästä outoa tapaani, piste.
Nämä, niin kuin kamalan moni muukin kuva lähiaikoina, on napsittu sillä Olympuksen lainakamerallani, joka on ollut mun hellässä huomassa jo viime marraskuusta lähtien. Ja tiettekö, joudun lähettämään sen takaisin ensi viikolla! En ehkä kestä, buhuhuhuu! Tekisi mieli jättää hyvin aikuismaisesti kunnon itkuhyvästit sen lähtöpäivänä. Mutta kun mun ihan oikeasti tulee vaan ihan mieletön ikävä sen pientä ja sievää ulkomuotoa ja noita ihan mielettömän tarkkoja kuvia, joita sillä saa otettua. Sniiiif!
PS. Katsokaapa tarkkaan tuon toiseksi alimman kuvan turkoosia ovea ja eritysesti tuota vasemman puoleista ovinuppia. Hihi!
