I’M TRYING TO CHANGE MYSELF

En osaa selittää miksi, mutta elämäntapamuutos kuulostaa terminä mun korvaan aina kovin kornilta. Elämäntapamuutos kuulostaa joltain sellaiselta, joka päätetään tehdä sen jälkeen kun on syönyt yhdeltä istumalta litran suklaajäätelöä tai kun makaa sunnuntaiaamuna peiton alla ja koittaa koota eilisen illan muistoja järkeväksi palapeliksi. Siispä mä en edelleenkään aio kutsua mun uudenvuodenlupaustani elämäntapamuutokseksi vaikka olenkin sen myötä ottanut ryhtiliikettä eli toisin sanoen, muuttanut elämäntapojani. 

 

Kutsun sitä edelleen lupaukseksi pitää itsestäni huolta. Ja niin olen ilokseni tehnytkin. 


Kaikista isoin harppaus mulle on varmasti se, että olen tietoisesti kiinnittänyt huomiota nukkumiseeni. Älkää ymmärtäkö väärin, mä rakastan nukkumista, nukahtamista ja erityisesti sitä tunnetta, kun saa torkuttaa aamulla vielä seuraavatkin viisi minuuttia. Mutta jossain vaiheessa viime syksyä mun kalenterini alkoi olemaan niin täynnä merkintöjä, että mä typistin uniani saadakseni päivään muutaman ekstratunnin. Ei hyvä. Nyt mä olen luvannut itselleni, että koitan päivittäin hypätä vällyjen väliin jo yhdeltätoista ja sen ansiosta saan unta jopa hiukan yli seitsemän tuntia. Siis mielettömän paljon enemmän kuin ne viiden tunnin nokkaunet joilla vetelin melkeinpä koko syksyn. 

Downloads37

Myös säännöllisen urheilun palautuminen(lue: väkisin tunkeminen) arkirutiineihin on auttanut kummasti unen saannissa. Mulla kun on välillä ongelmia saada unta, vaikka olisinkin kuinka väsynyt tahansa. Jotenkin se kokonaisvaltainen fyysinen väsymys estää sen, etten joudu kuuntelemaan tunti tolkulla meditaatiomusiikkia ja tuijottelemaan kattoa. Vanhan jumppahullun kroppakin, erityisesti selkä ja niska, on tyytyväinen, kun saa pitkästä aikaa säännöllistä huomiota osakseen. 

Rukkasin hiukan myös ruokavaliotani, vaikka se onkin mulla kohtuullisen hyvällä tolalla. Mitä nyt päätin jättää turhan tuhdit ruuat, kuten pastan ja vuohenjuuston vain herkutteluun. Ruoka-ajat olivat puolestaan jossain stressin kierteessä päätyneet harmillisen yleiseen ”syön kun ehdin”-tragediaan. Nyt arkisin puputetaan taas siis tuttuun tapaan hiukan vähemmän turhia hiilihydraatteja ja vielä hiukan enemmän tuoretta ravintoa ja viidesti tai kuudesti päivässä. Alkoholin jätin myös ainakin hetkeksi pois kokonaan, sillä kun on tapana sekoittaa mun ruokavaliotani entisestään. Hörppäsen seuraavan olusen varmaankin vasta silloin, kun me vihdoin laskeudutaan maaliskuussa tyttöjen kanssa Budapestin maaperälle. 

Downloads36

Ja vaikka ryhtiliike on vasta aluillaan niin mulla on jo nyt sekä fyysisesti että henkisesti paljon parempi olla. Peilistäkin katsoo vastaan paljon pirteämpi ihminen, jonka ilme ei ole enää kroonisesti väsähtänyt. Siksipä mä tahdon todella pysyä tavoitteessani ja huolehtia itsestäni mahdollisimman hyvin koko vuoden 2013. Sen takia mä ajattelin jakaa teille aina välillä hiukan tuntojani, jotta asia tuntuu realistisemmalta. Ja on omiin ponnekkaisiin sanoihinsa mukava palatakkin niinä hetkinä kun mieluummin katselisi telkkarista lempisarjojansa sipsipussin kuin kahvakuulan kera. Tai kun meinaan ajautua siihen pirulliseen nukkumattomuuden kierteeseen. 

Kuvitukseksi mä lätkäisin hiukan inspiraatiota itselleni. Meinaan kuvia toissa keväältä, jolloin mä näytin mielestäni ihanan terveeltä. Toivotaan että tänä keväänäkin saadaan kuvia samannäköisestä Pauliinasta. 

Nyt tottelen omia järkeviä sanojani ja teen itselleni hiukan iltapalaa ennen kuin hyppään peiton alla koisaamaan. Terveellistä ja positiivista viikon alkua sinne ruudun toiselle puolelle!