Mä pidän itseäni ihmisenä, joka tekee kaikennäköistä hetken mielijohteesta. Niin kuin noin esimerkiksi varasin interrail-liput ystäväni kanssa yhden masentavana alkaneen keskustelun lopuksi(tarvitsihan meidän nyt hiukan piristää elämäämme) tai muutin yhteen serkkuni kanssa kun satuttiin löytämään söpö asunto(ei tosin oltu aikaisemmin edes puhuttu moisesta). Mä voisin kertoa miljoonia esimerkkejä päätöksistä, joita olen tehnyt ääliömäisen nopeasti ja sen kummempia miettimättä.
Mutta mun hiukseni eivät kuulu tähän kategoriaan. Hiukset ovat kornisti sanottuna uusiutuva luonnonvara, mutta mä en vaan kykene tekemään hätäisiä päätöksiä sen suhteen, varsinkaan kun joudun sitten katselemaan seurauksia hiton kauan jälkeen päin. Tai niinhän mä luulin keskiviikkoon asti, jolloin mä varasin itselleni parin päivän varotusajalla kampaajalta puolen tunnin ajan. Mulle leikattiin etuhiukset, joista en vielä oikein tykkää. En osaa olla näiden kanssa ollenkaan. Mutta eiköhän se tästä, on sitä pahempaankin sopeuduttu.