Vooooi ei. Arvatkaa kuka on parin vuoden tauon jälkeen taas vajonnut siihen jättiläismäisten neuleiden, muhkeiden kaulahuivien ja legginsien(!!!) turvalliseen maailmaan? Minäpä minä. Puolustaudun kyllä, olkoonkin yritys kuinka surkea tahansa. Ensimmäinen (teko)syyni on yksinkertaisesti se, että olen nukkunut kevyesti tällä viikolla pommiin meeelkeinpä joka päivä, ja nuo nyt sattuvat olemaan pirun yksinkertaisia päälle heitettäviä. Toisekseen mun on pakko syyttää tota ulkona viuhuvaa, hiukan masentavaa säätä. En tykkää siitä, että aamulla kun on herään on pimeää(hyi) ja sataa kaatamalla(tuplahyi). Joten lohdukkeeksi on hyvä kääriytyä pehmoisimpaan neuleeseen, mitä kaapista löytää.
Olen mä sentään jaksanut asustaa tylsiä harmaita kaapujani, ja töpsötellyt menemään mokkasaapikkaissa Conversejen sijaan. Vaihtanut laukkua tiuhaan ja kasannut ranteet täyteen metallia. Torstaina mun sotkuista ponnariani myös koristi kultainen renkula, jonka uskottelin tuovan kokonaisuuteen sitä jotain. Ei se tainnut tuoda ;-)
NEULEMEKKO GINA TRICOT/ KAULAHUIVI JA HIUSRENKULA H&M/ LAUKKU FRIIS&CO/ RANNEKORUT MANGO+SIX/ KELLO DANIEL WELLINGTON(saatu blogin kautta)/
Hienoa musta on kuitenkin se, että tuolla neuleella on ikää jo melkeinpä kolme ja laukulla neljä vuotta. Kummatkin olivat unohtuneet kaapin perukoille, josta löysin ne muuton yhteydessä. Mikäs sen parempaa, kuin innostua uudestaan vanhoista ja mikä parasta, jo maksetuista vaatteistaan. Satutteko muuten muistamaan tuon laukun, jonka sain syntymäpäivälahjaksi äidiltäni, kun täytin seitsemäntoista? Olen häpeissäni poistanut jo silloiset blogiräpellykseni, mutta muistan olleeni tuosta silloin ihan mahdottoman innoissani. Olihan se siihen astisen elämäni kallein laukku.
