PERFECT

Se tunne, kun ostat mekon, vaikka olet kovasti peräänkuuluttanut itsellesi shoppailulakkoa. Noin ikään mä varmasti kirjoittaisin, jos tää olisi naamakirja. Ja koska tää ei ole, niin tyydyn hiukan laveammin vain päivittelemään omaa idioottimaisuuttani. Tai taipuvaisuuttani jaella rahaani mielettömin määrin, jotta sisäinen materialistini pysyisi hetkittäin tyytyväisenä. 

Mutta voi, kuinka hän onkaan tyytyväinen. Hänellä on meinaan uusi mekko, jota salaa kutsutaan täydellisyysmekoksi. Myönnetään, se on ehkä hippasen lyhykäinen(ei kuitenkaan oikeasti niin lyhyt, että alushame vilkkuu. Kuva huijaa!) ja printiltään hupsu. Mutta niin kaunis. 

26.81

Mä bongasin kaunokaisen viime viikolla, mutta jätin sen ostamatta. Miksi? Oi en tiedä. Onneksi minulla on kuitenkin maailman mahtavimpia ystäviä, jotka käyvät puolestani pelastamassa maailman ja siinä sivussa shoppailemassa unohtelemiani vaatekappaleita. Kiitos siis Sohville, joka tuon kaunokaisen minulle kiikutti tänne Jumalan selän taakse Forssaan. 

26.82

Mekko pääsi lauantaina käyttöönkin. Meillä kun oli oikein kiva ilta tyttärien kanssa, kun juhlistettiin tuon serkkulikan vanhentumista ja ehkä hiukan tätä meidän uutta kotiammekin. Seurakseen se(siis mekko) ei tarvinnut kuin mustat sukkahousut, korot ja pienen baarilaukun. Ei edes koruja. 

PS. katsokaa kuinka mielettömän pitkältä mä näytän. Buahhaha kaikille niille ilkimyksille, jotka väittävät mua aina lyhyeksi!