Mä poistuin eilen ensimmäistä kertaa kotoa miljoonaan vuoteen. Tai ainakin siltä se tuntui. Mä myös meikkasin ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun poistuin Budapestistä ja puin päälleni ensimmäistä kertaa viiteen päivään muutakin kuin lörttöneuleen tai pyjaman. Isot taputukset kiitos! Missioni oli niinkin tärkeä kuin roskaruuan haku ja siskon sohvalle kökkimään. Ja vihdoinkin puhumaan jollekulle muulle kuin itselleni. (Kyllä, myönnän että harjoittelin maanantaiyönä itsekseni puheen pitämistä. Oli suhteellisen pimeä olo pölötellä yksikseni sängyssä….)
Ja koska päämääräni oli niinkin erityislaatuinen kuin oman sohvan vaihto toiseen, pukeuduin vain muodon vuoksi johonkin rentoiluasuun. Ja noihin kukkapöksyihin, joista yksi Anonyymi sanoikin jo huvittavasti: ”ehkä vähän liian kuviolliset sun jalkaan”.
Kukkapöksyt+laukku H&M/ Collegepusero+nahkatakki Seppälä/ Kaulahuivi Mango/ Bootsit Dinsko/
Ei siis mitään sen kummellisempaa päällä, koin vain erittäin tähdelliseksi ikuistaa tämän historiallisen tapahtuman. Ja tästä se alamäki sitten alkoikin, sillä arvatkaapa mitä? Mä lähden nyt töihin! Niin paljon kuin mä tuohon kotona löysäilyyn ehdinkin kyllästyä niin voi herran jumala kuinka kamalalta yhdeksän tunnin työvuoro kuulostaakaan :-D Katsellaan myöhemmin, jos selviydyn työpäivästäni…..
Traslate// Yesterday i left my couch first time since last friday, becouse I have been little bit sick. That’s why my outfit was really comfy: just floral pants and jumper and that’s it!
