Oli pakko käydä kurkkaamassa Monkin kuvapankista, että saako sitä eilen ostamaani mekkoa muussa värissä kuin sinä kauniina, syvän laivaston sinisenä ja hehkuvan punaisena(joka ei muuten pue minua pätkääkään). Eikä saanut, voi nyyh! Olisin niin mieluusti kotiuttanut sen vielä esimerkiksi hennon puuterisena tai esimerkiksi kirkuvan keltaisena. Pettymyksestä huolimatta minua hymyilytti se, miten mekko oli ristitty. Se kun oli saanut nimekseen ”My Dress”. Voisiko olla osuvampaa sanaparia kietaisumekolle, joka tuntui heti päälle puettuna täysin omalta ja vielä kovin imartelevaltakin? Ei minun mielestäni.
Tein itselleni tämän mekon myötä lupauksen, että pyrin jatkossa ostamaan vain vaatteita, joiden tiedän sata prosenttisesti pukevan minua. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta en saata uskoa, että olisin ainoa, jonka tulee välillä ostettua vaatteita aika löyhin perustein. Kaupassa kivalta näyttänyt jakku onkin ihan väärän pituinen tai kotipeilin edessä tajuaakin, ettei tuo kellohelma ehkä ihan olekkaan minun juttuni. Täällä päässä yritetään siis jatkossakin tehdä hiukan järkevämpiä ostoksia. Ja mietin myös, että olisikohan teillä siellä päässä kiinnostusta, jos läväytän tässä lähiaikoina muutamia vaatteita blogikirppikselle? :-) Musta tuntuu, että tuolla kaapeissa ja lipastoissa voisi olla taas jotain, jonka voisi laittaa kiertoon.
