Picknick in Paris

Voi masennus mä inhoan flunssaa. Makoilen nojatuolissa täysin veto poissa teekupin ja synttäreiltä jääneiden pippareiden kanssa. Yritin piristää itseäni ja selailin Pariisin kuvia ja kuuntelin Adelea. Ei auta. Vituttaa vaan enemmän. Koska jos saisin päättää yhden asian, jonka tahtoisin kokea uudelleen niin näin spontaanisti ajateltuna se olisi tuo ensimmäinen iltamme Pariisissa. Oltiin juuri vietetty edellinen yö hotellittomina bilettäen Milanossa ja tultu aamujunalla hiton väsyneinä Pariisiin. Ei jaksettu edes harjata hiuksiamme tai vaihtaa vaatteitamme, vaan käytiin ostamassa leipomosta macaronseja, kaupasta viiniä ja napattiin metro mahdollisimman lähelle Eiffel tornia. 

Tuolla istuskeltaessamme oltiin ihan hiton onnellisia. Muistan kuinka hihkuttiin ja katseltiin toisiamme hiukan epäuskoisesti. Oltiinko me oikeasti täällä? Oltiinko me oikeesti niin rohkeita, että oltiin lähdetty hetken mielijohteesta kiertämään kahdestaan Eurooppaa? Istuttiinko me oikeesti juuri iltapiknikillä Pariisissa? Ja tuntuko maailma yhtäkkiä jotenkin kovin pieneltä? Juu. Taidettiin ensimmäistä kertaa tuolla sisäistää se mitä oltiin tekemässä. 

DSC00651-1

DSC00625DSC00633DSC00710

DSC00639

DSC00621DSC00679

DSC00715

DSC00627

Nyyh!