Unohdin esitellä teillä viime viikolla Juholta saamani ystävänpäivälahjan. Se oli muistanut kuinka olin huokaillut kyseisen kellon perään paikallisessa sisustusliikkeessä muutama viikko sitten ja päätti yllättää mut sillä. Aika ihana etten sanoisi..
Se ei ole jäämässä tuohon hyllyn päälle nojailemaan, vaikka hyvältä se siinäkin näyttää, vaan sen senkin päälle, joka me toivottavasti saadaan aikaseksi hankkia tässä lähiviikkoina ;-) Tässä on myös sellainen pikku jännitystekijä, että mä joudun opetteleen elämään tikittävän kellon kanssa. Mä en jostain syystä kestä kellon tikitystä, varsinkaan jos se on niin lähellä makuuhuonetta, että voin kuulla sen nukkuessani. Vielä en ole ainakaan kärsinyt yhdestäkään unettomasta yöstä :-D
