Where Rainbows End

Kun makaa toista päivää kotona kamalan flunssan takia, parasta viihdettä on ehdottomasti kasa karkkia ja kirjat, jotka lojuvat hyllyssä lukemattomina mahdottoman kiireen takia. Uusi kirja tarvitsee mielestäni monta tuntia täysin omaa aikaansa, niinpä tavallisen kiireisen arjen keskellä luen yhä uudestaan kirjoja, jotka olen lukenut jo noin viidesti. Tästä syystä jotkin kirjoistani ovat täynnä hiirenkorvia ja toiset lepäilevät hyllyissä vielä täysin koskemattomana.

Tällä hetkellä näitä ”koskemattomia” löytyy pikaisesti katsottuna noin neljä, ja käsittelyyn pääsivät ne, joiden lukemista odottelen kärsimättömimmin. Suloisilla kansilla kruunatun Lukupiirin kirjoittaja Elizabeth Noble on minulle täysin uusi tuttavuus, mutta odotan kärsimättömästi pääseväni kirjan kimppuun. Sen takakansi lupaa hienovaraisesti hyvää lukukokemusta!

Cecilia Ahern puolestaan on yksi lempikirjailijoistani. Vaikka hänen tyylilajikseen luokitellaan erityisesti romanttinen kirjallisuus, on teokset mielestäni ennemminkin vallattoman mielikuvituksen huipentumia. Erityisesti pidän teoksista Yllätysvieras (If You Coul See Me Now) sekä Ihmemaa (A Place Called Here). Ylistys mahtavalle Cecilialle!

Nyt syvennyn, jälleen, kirjojen maailmaan, pusi!