WHERE HAVE ALL THE COLORS GONE?

Musta on tullut kamala kausimasentelija. Olen aika varma, että viime viikolla mä puhuin jonkin asteisesta syysmasennuksesta, nyt mä olen sata prosenttisen varma että mulla on joulumasennus. Tai jos ei joulumasennus niin ainakin vaatekaappimasennus. Tai ei mua oikeastaan masenna mikään, kunhan kiukuttaa kun ei mukama ole mitään tekemistä mutta silti ei jaksa pyllyään nostaa koneen äärestä.

Vaikka mä olen antanut itseni tänään ihan luvan kanssa masennella, olen sentään yrittänyt pientä sielunhoitoa ja katsellut kauniita vaatteita ja asusteita. Masentuneen naisen vaatteista puuttuvat näköjään myös värit, mutta sepäs ei minun kohdallani noin muutenkaan ole kovin harvinaista.

BQcDAAAAAwoDanBnAAAABC5vdXQKFi1rZHRKNUhsM2hHZkYtMG5pMUNoeUEAAAACaWQKAXgAAAAEc2l6ZQ
BQcDAAAAAwoDanBnAAAABC5vdXQKFnpFV1lyWXpsM2hHWEpISWdpMUNoeUEAAAACaWQKAXgAAAAEc2l6ZQ
BQcDAAAAAwoDanBnAAAABC5vdXQKFk92bFR1NDNsM2hHZkVVb25jb0VEQncAAAACaWQKAXgAAAAEc2l6ZQ

Musta tuntuu ettei täällä päin näkyisi hetkeen masistelupäivää, jos nuo kaikki ystävällisesti suostuisivat polyvoren-sivuilta pomppaamaan vaaterekkiäni ylikuormittamaan. Sitä odotellessa taidan mennä masentelmaan.

ps. mietin miksi tuntuu välillä kovin turhalta imeä itseensä inspiraatiota. Siksi että vaikka kuinka inspiroituisin, niin vaatekaapin asukit eivät millään muuta olomuotoaan..