THE HAPPIER PEOPLE CAN BE, THE UNHAPPIER THEY ARE

Mahtavaa maanantaita sinä! Millainen oli sun viikonloppu?

Mun oli mainio, sen jälkeen kun pääsin irti tuosta perjantain masis-kuplastani ja köröttelin bussilla serkkuni huomaan Tampereelle. Vietettiin sellainen erityisen relaileva ja lataileva viikonloppu, jonka ohjelmistoon kuului lähinnä kavismässyjen kokkailua, kirppisten koluamista ja punaviinin kanssa sohvalla pötköttelyä.

Tuli tarpeeseen. Välillä sitä katsoo omaa elämäänsä, surujaan ja ongelmiaan ihan turhan läheltä. Pää kevenee kummasti, kun irrottautuu välillä siitä murehtimisen oravanpyörästä ja nauttii ihan vaan yksinkertaisesta olemisesta.

Maanantai alkoi niin kuin huono maanantai vain voi alkaa. Valvoin yön ajatusten kanssa, kastuin läpimäräksi kun kiiruhdin väsyneenä kouluun ja noh, luentokin lähinnä taas tylsistyttää. Mutta yritys kova kymmenen, en ajatellut antaa maanantaille niskalenkkiotetta. Katselen sen sijaan kuvia instagramista. Niiden iloinen ja värikäs tunnelma huijaa melkein itsenikin luulemaan, että elämä on just nyt oikein jees.

271779_Moldiv_1442817905164291763_Moldiv_1442817863481356166_Moldiv_1442817961289350554_Moldiv_1442817994109479083_Moldiv_1442818021979

Kommenttilaatikkoon tuli yhdessä vaiheessa kaino pyytö siitä, että availisin taas tarinoita näidenkin kuvien takaa, mutta näistä ei kyllä totuuden nimissä ole kamalasti kerrottavaa. Tiivistettynä sanoisin että tukka on kasvanut taas ihan vallattomaksi, näytän päivä päivältä enemmän joltain boheemilta kodittomalta ja ruoka maittaa.