NOT THE BEST DAY OF MY LIFE

Eilen oli aikasmoisen kiva tiistai, jos jätetään pikku migreeni huomioimatta. Alkupäivän sohvalla koomailun jälkeen elämä rullasi meinaan oikein taidokkaasti. Nautiskelin yskinäisyydestä, katselin muutaman jakson True Bloodia, tein hyvää ruokaa ja kävin pitkässä kylvyssä. Satuin myös käväisemään vaa’alla ja huomasin painoni tippuneen juuri sen verran, että oli aika palkita itsensä hyvästä tsemppauksesta. Niinpä mä painelin illalla onnesta kihisten ja ensimmäistä kertaa varmaankin puoleen vuoteen Body Combattiin. Oli ihan mielettömän hyvä fiilis vetää täysillä entistä lemppariaan, johon jäin koukkuun ensimmäisen kerran joskus kahdeksan vuotta sitten. Ja vaikka luulin kuolevani tunnin jälkeen, oli pakko vielä jäädä venyttelemään raajoja Balanceenkin. Ja olin edelleen pirun onnellinen päästyäni kotiin. 

Sitten tuli keskiviikko. Ihmeellinen päivä, jona vitutti, noh….oikeastaan kaikki. Heti aamulla olin niin kiukkuinen, että mun oli pakko riuhtoa hiukan normaalia riehakkaammin kahvakuulaa. Selvisin joten kuten kouluun mutta kiukkuunnuin siellä lisää. Lääkitykseksi auttoi maratonpuhelu rakkaan Lauran kanssa, raivosiivous ja keskittyminen positiivisiin ja kauniisiin asioihin. 

DSC00530-001

DSC00540DSC00544-001DSC00577-001

Kuten noihin seinälle teippaamiini lappuihin, jotka lisääntyvät pelottavaa vauhtia. Meidän olohuone alkaa kohta muistuttamaan teini-ikäisen tytön makuuhuonetta, joka on sinitarran voimin tapetoinut seinänsä uuteen uskoon. Ihanaa kuosia löytyy tällä hetkellä myös mun puhelimeni taustakuvasta, jonne on eksynyt Vallilan mustavalkoinen heppakuosi, joka kantaa yllätyksellisesti nimeä Hevoset. (En panis muuten pahakseni jos samaista kuosia roikkuis esimerkiksi meidän keittiön ikkunasta.) Ja piristi mua ehkä hiukan mun uusi collegepaitanikin, jonka rinnuksessa komeilee erityisen häijyn näköinen, pitsinen pääkallo. On muuten yllättäen jopa aika katu-uskottavan näkönen. Vai mitä luulette? 

Huomenna lupaan olla miljoona kertaa leppoisampi.